Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 16. toukokuuta 2013



Migreenimimmin ensimmäinen blogi ikinä :), laittakaa palautetta tai muuta kivaa viestiä. 

Taustoja hieman: Ensimmäisen kerran sain migreenikohtauksen 16-vuotiaana, ja sen jälkeen kohtauksia tuli satunnaisen säännöllisesti noin kerran, pari kuukaudessa. Kesällä 2010 migreenikohtaukset pahenivat ja tulivat sarjoittain (itseasiassa migreeni "jäi päälle"), ja monen epäilyn sekä kahden migreeni-infarktin jälkeen (siis että olen joko teeskentelijä, särkylääkkeiden väärinkäyttäjä, huomionkipeä, psyykkisesti sairas tai muuta kivaa) sain diagnoosin hemicrania complicata sekä lisäksi diagnoosissa mainittiin aivokalvontulehduksen jälkitila. Aivokalvontulehdukseen (bakteeriperäinen) sairastuin alle vuoden ikäisenä. 

Diagnoosin saaminen helpotti edes hieman elämää lääkäreiden viidakossa. Eipä enää käynyt mielessä, että pitäisikö vuokrata "tietystä paikasta" pehmeä huone muutaman kerran kuukaudessa kun kukaan ei usko sitä kivun määrää ja miltä se tuntuu. Mutta; monen eri lääkekokeilun, kipukuukausien, työn vaihtamisen ja työstä poissaolemisen jälkeen olen huomannut että mikään ei näköjään ole itsestään selvää siitä huolimatta, että pääsee asiantuntijoiden (lue; neurologien) hoitoon. Montakohan kertaa olen jo kuullut "kokeillaan nyt tätä lääkettä, mutta ei voida luvata että siitä saa apua" ja vielä kuudennenkin kerran varmistellaan etten ole ihan varmasti kipulääkkeiden väärinkäyttäjä? 

Ymmärrän toki ettei kukaan meistä, ei edes korkeasti ja pitkään kouluttautuneet neurologit tiedä aivoista ihan kaikkea. Saati että osaisivat korjata migreenin ihan tuosta vain sormia napsauttamalla. 

Olisipa pään hoitaminen yhtä helppoa kuin auton huolto; vaihdetaan pari pulttia, lisätään uusia jousia ja vaihdetaan öljyt. Johan on rakkine taas parempi kuin uusi! Milloin alkaa aivojen huolto ja varaosien myynti, edes netissä? Olen kyllä ensimmäinen jonossa :).

Nyt on siis järjestyksessä neljännet lääkkeet kokeilussa, eikä tulokset ainakaan tähän asti vielä kovin paljon riemua herätä. Herään taas aamulla, tällä kertaa vapaapäivään ja mietin heti herättyäni sitä tuttua asiaa; sattuuko päähän vai ei? 

Tuntuu siltä, että joskus olisi mukavaa miettiä herätessä, että mitäköhän kivaa tänään tekisi, paistaako aurinko tai muuta mukavaa. Siis sellaisiakin aikoja on ollut välillä ihan oikeasti, ja niistä olenkin ollut todella iloinen. Katsotaan mitä seuraavat päivät tuo tullessaan!

2 kommenttia:

  1. tosi hyvä kirjoitus..blogi antaa kanavan tuuletella omia tuntojaan ja auttaa muita samassa tilanteessa kamppailevia jakamalla kokemuksia sairauden kanssa pärjäämisessä..hyvää jatkoa blogistanian ihmeellisessä maailmassa. :)

    VastaaPoista
  2. Sitä toivonkin, että löytäisi muita jotka kamppailevat samassa tilanteessa. Toivossa on hyvä elää!

    VastaaPoista

Migreenimimmi ilahtuu palautteestasi! Voit kertoa elämästäsi kivun kanssa tai ilman, tai perheenjäsenen kamppailusta migreenin kanssa.